Nukketeatteripäivän julistus 2015

Nukketeatteripäivän julistus 2015

”Sa kaikkisuus, mi tyhjäst’ olet luotu! Keveys raskas! Vakaa hullutus! Kuvaton kaaos muodoist’ ihanista!”

Nukketeatteri on maailman luomista. Nukketeatterin tekijä on siis Jumala! Tai ainakin jumala! Ehkä yksi monista, ehkä osa kokonaisuutta, mutta jumala kuitenkin! Nukketeatteri luo maailmoja ja nukketeatteri luo elämää, ei oikeaa, mutta ihan niin kuin oikeaa!

Nukketeatteri on maailman loputonta zoomausta. Nähdäkseen mahdollisimman tarkasti se supistaa näkökenttänsä avautumiskulmaa ja etsiytyy sitten yhä lähemmäs kohti kohdettaan. Se ryömii itsepintaisesti makrotasolle asti, ja siellä se hiekanjyväsen sinnikkyydellä tuijottaa herkeämättä lähimpiä yksityiskohtia ja ajattelee niiden avulla uudelleenluovansa aitoutta. Mahdollisimman tarkasti. Kuitenkaan taitavinkaan nukenrakentaja tai nukenkäsittelijä ei ole onnistunut toistamaan ihmistä sellaisenaan, eikä uskottavinkaan illuusiomaailma ole kuten esikuvansa. Jumalansa likinäköisen suodattimen läpi puserrettu toisinto aiheestaan on alkuperäiseen verrattuna virheellinen ja vääristynyt.

Vääristymä on toisin sanottuna tulkinta ja nukketeatterilaisen ikioma hehkulampunvaihtovitsikin kertoo rikkinäisen olevan se kiinnostava. Kuka tietää, millaista maailmaa oma maailmamme yrittää kopioida, ehkäpä jossain pyörii(?) se originaali, johon tämä seitsemän päivän(?) versiomme pohjautuu. Meille niin täydellinen(?) ja oikea maapallomme saattaa olla vain tulkinta jostain paljon laajemmasta kokonaisuudesta, meidän materiaalisille aivoillemme liian monimutkaisesta edes kuvitella. Ja sieltä jossain jumalamme ja kaltaisensa herkeämättä tuijottavat minun kapeaa virheellisyyttäni ja ymmärtävät sitten yhtä pienen pientä puolta itsestään enemmän. Juuri sen takia: vaikka jossain olisi se joku minua virheettömämpi minä, olen kai juuri täydellinen tulkinta itsestäni. Olen lihallinen, rajallinen ja kaikissa harkituissa vääristymissäni varmasti juuri oikeaan osuva! Aivan kuten…

Nukketeatteripäivän julistus 2015 päättyy, kuten alkoikin, William Shakespearen sanoihin (Romeo ja Julia, suom. Paavo Cajander), jotka rakkauden ja ihmisyyden lisäksi sopivat sekä nukketeatteriin että sankareihinsa, nukkeihin.

”Minua he kyllä saavat tuta, niin kauan kuin seisoa jaksan; tiedetäänhän että olen kelpo lihamöhkäle.”

Hyvää likinäköisten jumalten juhlapäivää kaikille kaltaisillemme, virheellisestä luomistyöstä kiinnostuneille!

Merja Pöyhönen

nukketeatteritaiteilija

Kuuma Ankanpoikanen / Aura of Puppets

Turku